The King's Speech

Kun sali täyttyy katsojilla, joiden keski-ikä hipoo kuuttakymmentä aavistaa ettei ole tullut katsomaan Stallonen uusinta räiskintäpätkää. Keski-iän saavuttaneiden suosimat elokuvat eivät kuitenkaan ole poikkeuksetta tarkkoja kuvauksia Suomen sodista. Tästä todisteena 12 Oscar-ehdokkuutta ahminut The King's Speech, joka nousi yhdeksi omista Oscar-suosikeistani (The Social Networkin ja Inceptionin ohella). Kuninkaan puhe on intensiivinen elokuvakokemus. Colin Firthin näyttelemä Yrjö VI on mielenkiintoinen hahmo, jonka kiinnostavuutta lisää tietysti tieto tarinan pohjautumisesta tositapahtumiin. Toki tätäkin elokuvaa katsoessa on muistettava sama varauksellinen suhtautuminen tarinan todenmukaisuuteen kuin toisen Oscar-suosikin, The Social Networkin, kohdalla. Todenmukaisuus on kuitenkin sivuseikka kun näyttelijöiden äärimmäisen hienot ja vivahteikkaat roolisuoritukset vievät mukanaan. Elokuvahan kertoo vanhan kuninkaan nuoremman pojan, 'Bertien', puheviasta ja kamppailusta julkisten esiintymisten ja radiopuheiden pitämisen kanssa. Apuun saapuu Geoffrey Rushin esittämä mainio australialainen puheopettaja, joka kykenee auttamaan 'Bertietä' tavalla, johon kukaan aiemmista opettajista ei ole kyennyt. Kykeneekö hän kuitenkaan auttamaan 'Bertietä' todella suurten haasteiden kanssa, kun vanha kuningas kuolee ja kruunun luovuttaminen veljeksistä vanhimmalle ei olekaan itsestäänselvyys?

The King's Speech lepää vahvojen roolisuoritusten varassa, ja sekä Firthille että Rushille soisi roolisuorituksistaan tunnustuksen. Lisäksi Helena Bonham Carter on mielettömän hyvä 'Bertien" vaimona ja tulevana kuningattarena. Bonham Carterin soisi tekevän enemmänkin tällaisia hieman erilaisia tyynen rauhallisia rooleja. Elokuva on väritykseltään pehmeän ruskea ja tällainen sovinnaisen oloinen värimaailma toimi juonen kanssa oivasti yhteen. Euroopassa alkava sota Hitlereineen jää leffassa sivurooliin ja hyvä niin. Elokuva on erityine juuri 'pienen' tarinansa takia. Yhden ihmisen sisäinen kamppailu voi joskus olla äärimmäisen mielenkiintoista katseltavaa ja lopussa saattaa herkimmiltä vierähtää kyynel poskelle. Suosittelen tätä elokuvaa aivan kaikille. Draamaa ei kannata turhaan pelätä, sillä kaikissa genreissä on hyviä ja huonoja elokuvia.