Kick-Ass!

Kick-Ass kicked ass. En yleensä pidä verellä mässäilystä ja esimerkiksi Kill Billit kuuluvat  mielestäni maailman kaikkeuden surkeimpien elokuvien joukkoon. Ilmeisesti kaikki asiat voi kuitenkin tehdä oikein tai väärin ja Kick-Assissä se verellä mässäilykin oli tehty jokseenkin oikein. Vain muutamassa kohdassa tunsin pienoista ahdistusta mutta noin muuten leffassa nähty ass kicking oli hupaisaa ja juuri sopivasti liioiteltua. Pommien räjäyttely ja ampuminen eivät sinänsä ärsytä minua ja nautin usein toimintaleffoista ja jopa kunnon räiskintäleffoista, mutta silpominen on karvat pystyyn nostattava asia ja siksi olen yllättynyt miten paljon pidin tästä elokuvasta.

Ideahan on mainio: nuori Dave (Aaron Johnson) pohtii miksei kukaan ole päättänyt ryhtyä supersankariksi. Siis kaikista niistä miljoonista sarjakuvafaneista yksikään ei ole koskaan edes yrittänyt. Dave päättää olla ensimmäinen, mutta saa huomata ettei supersankarointi ole ihan helppoa hommaa ja saattaa olla, että jotkut tekevät senkin Davea paremmin. Kick-Ass on aiheestaan huolimatta hyväsydäminen. Lisäksi elokuva on aivan järjettömän hauska. Minä ainakin nauroin vedet silmissä enkä vähiten supersankariksi ryhtyneelle Damon Macreadylle aka Big Daddylle (Nicolas Cage) ja tämän pienelle tyttärelle, josta isä on kouluttanut tappokoneen.





Todd: Yeah! I think I'm in love with her, dude.
Marty: She looks like she's about 11 years old but...
Todd: I can wait! I solemnly vow to save myself for her.
Marty: I can see how that would be really difficult for you.