"You know the most interesting thing about doing something terrible?"

Sinänsä mielenkiintoista, että John Malkovichin elokuvista minulla on näkemättä Being John Malkovich. On toki näkemättä monia muitakin, mutta tuo lienee ilmeisin niistä, jotka olisi katsottava, jos haluaa saada tarkemman kuvan Malkovichista näyttelijänä.

Eilen katsoimme Ripley's Game - leffan, jonka suomennos, Lahjakkaan herra Ripleyn paluu, on melkoisen harhaanjohtava. Ripley's Game ei nimittäin ole jatko-osa kuuluisammalle Matt Damonin tähdittämälle Lahjakkaalle herra Ripleylle, vaikka molemmat perustuvatkin Patricia Highsmithin romaaneihin. Malkovich on Ripley's Gamessa Tom Ripley, rikas ja sivistynyt amerikkalainen rikollinen, joka asuu Italian maaseudulla kauniin cembaloa soittavan naisystävänsä kanssa. Toisessa pääosassa on tavallista taulun kehystäjää Jonathania esittävä Dougray Scott. Jonathan sairastaa leukemiaa ja ehkä siksi ei osaa kieltäytyä eteensä tulevasta mahdollisuudesta ansaita paljon rahaa painamalla liipaisinta. Hyvä elokuva, jonka ehdottomasti parhaita puolia ovat päänäyttelijät. Mielenkiintoisen lisän elokuvaan tuo cembalolla soitettu musiikki, joka kuulostaa jotenkin maagiselta ja sopivalla tavalla vanhahtavalta.

Malkovich on tehnyt joukon mielenkiintoisia elokuvia ja joukossa on myös rooleja, joihin hänen voisi ensi katsomalla ajatella olevan turhankin taitava. Tarkoitan nyt sellaisia melko pieniä sivurooleja, joissa ei näytä olevan kauheasti haastetta, kuten roolit sellaisissa elokuvissa, kuin Johnny English tai Burn After Reading. Sitten taas on sellaisia  mielenkiintoisia rooleja, kuten Con airin Cyrus "The Virus", joissa Malkovich pääsee näyttämään missä on paras, nimittäin esittäessään pahiksia. Malkovichin lookki on kuin luotu näihin roistorooleihin, joissa on myös syvyyttä ja hyvin hän on tätä puolta hyödyntänytkin urallaan. Soisin hänelle uuden pääroolin, jossakin erityisen hyvin kirjoitetussa ja ohjatussa elokuvassa, sillä viime vuosina Malkovich on tehnyt enimmäkseen sivurooleja, tosin niissäkin hän on päässyt loistamaan.

Otsikkona taas lainaus leffasta, koska niitä on niin hauska lueskella - ja koska en taidakaan olla niin innovatiivinen kuin toivoisin. Tässä vielä Ripley's Gamen traileri:

Tähti: Anthony Hopkins

Näin The Rite -leffan Suomen ensi-illan kunniaksi ajattelin tehdä postauksen yhden aikamme suurimpien näyttelijöiden kunniaksi. Sir Antrony Hopkins (s. 1937) on tehnyt niin suuren määrän hienoja rooleja hienoissa elokuvissa, että niiden kaikkien esittely veisi useamman postauksen verran aikaa. Jokainen lienee nähnyt hänet ainakin muutamassa elokuvassa ja luulen, että Hopkins kuuluu Meryl Streepin tapaan niihin näyttelijöihin, joita erityisen moni mielellään ylistää. Mielestäni Streepiä tai Hopkinsia ei kuitenkaan kehuta suotta. Hopkinsin elokuvallisista tuotoksista olen pitänyt etenkin seuraavista:

1. Fracture
Tämä trilleri vuodelta 2007 yllätti minut muutama vuosi sitten todella. On erikoista miten vähän elokuvaa lopulta hehkutettiin, vaikka se on erityisen älykäs ja mieleenpainuva teos. Muissa rooleissa loistavat Ryan Gosling ja Rosamund Pike, mutta ilman Hopkinsia tämäkään leffa ei olisi alkuunkaan niin hyvä kuin se on. Posterin mainoslause kertoo oleellisen: "I shot my wife... Prove it."

2. The Remains of the Day (Pitkän päivän ilta)
Tässä 1993 valmistuneessa draamassa Anthony Hopkins on yhdessä uransa hienoimmista rooleista ikääntyvänä ja jäykkänä hovimestarina, joka kokee yllättävän romanssin mahdollisuuden uuden kodinhoitajan (Emma Thompson) kanssa. Tarina ei ole niin yksinkertainen miltä se näyttää. Tämä lienee Hopkinsin rooleista se minulle parhaiten mieleen jäänyt. Suoritus toi Hopkinsille Oscar-ehdokkuuden. Itse pidän tästä elokuvasta enemmän kuin Uhrilampaista, josta Hopkins voitti Oscarin.

3. Bad Company. Kolmos paikalle kiilaa musta hevonen vuodelta 2002, joka ei ehkä kuulu tämän näyttelijämestarin kehutuimpiin elokuviin, mutta minun listalleni se pääsee erilaisena ja viihdyttävänä Hopkins-leffana. Vaikka leffan pääosassa onkin selkeästi Chris Rock, ei Hopkins jää kakkoseksi vaan tuo leffaan särmää ja vie pois liiallista häsläystä. Leffa kertoo tilanteesta, jossa CIA-agentti saa surmansa ja tilalle joudutaan ottamaan perusjamppa kaksoisveli (Rock). Hopkins näyttelee tietysti kokenutta CIA-ammattilaista. Bad Company on oikein mainio komediallinen toimintaelokuva vaikka perjantai-illan ratoksi.

Lisäksi on pakko mainita The Elephant Man (1980) joka on yksi koskettavimmista elokuvista joita olen koskaan nähnyt ja suosittelen sitä kaikille opetuksena inhimillisyydestä ja erilaisuuden hyväksymisestä. Myös Surviving Picasso (1996) on ehdottomasti katsomisen arvoinen, vaikka ei Picasson taiteesta olisikaan erityisemmin kiinnostunut. Jos Picasso on ollut yhtä mielenkiintoinen persoona millaiseksi Hopkins on hänet kuvannut, niin täytyy sanoa, että siinä vasta mielenkiintoinen persoona.

Tähti: Renée Zellweger

Tähti-osiossa olen ajatellut käsitellä aluksi niitä näyttelijöitä, jotka ovat olleet suosikkejani jo pidempään - Renée Zellweger on yksi heistä. Luultavasti näin Zellwegerin ensimmäisen kerran Jerry Maguiressa, mutta ensi katsomisella mieleeni jäi lähinnä ihana Tomppa, joten Zellwegerin ihastuttavasti esittämä kiltti ja lämmin Dorothy ei tehnyt minuun erityisempää vaikutusta. Myöhemmin olen ymmärtänyt kuinka koko elokuva olisi paljon harmaampi ja ankeampi ilman Zellwegerin roolisuoritusta. Ensimmäisen Bridget Jones -elokuvan myötä tajusin todella miten mielenkiintoinen näyttelijä Renée on. Kahdesta kuumasta britistä (Colin Firth ja Hugh Grant) huolimatta Renée vie leffassa koko potin. Kuka nuori nainen ei olisi kokenut edes jonkinlaista sielun sisaruuttaa hieman kömpelöä ja suorasanaista, mutta niin rakastettavaa, Bridgettiä kohtaan?

Zellweger on monilahjakkuus, joka on todistanut pystyvänsä näyttelemään komedioissa (Down with Love), draamoissa (Cinderella Man), musikaaleissa (Chicago) ja henkilökuvissa (Miss Potter). Naisen roolit tuntuvat lähes poikkeuksetta olevan ihanalla tavalla tavanomaisia ja helposti lähestyttäviä. Vaikka roolihahmot poikkeavat toisistaan melkoisesti, niissä on jokaisessa jotakin inhimillistä ja - todellista.

Yksityiselämässään näyttelijä lienee tullut kuuluisimmaksi laihduttamisintonsa ja miessuhteidensa vuoksi. Lööpit eivät kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Zellweger on tehnyt mainion uran mainioissa elokuvissa ja toivottavasti tulevaisuudessa laajentaa repertuaariaan entisestään.

Tähti: Tom Cruise

Aloitetaanpa uusi sarja. Monet meistä valitsevat katsomansa elokuvat sen perusteella kuka on ohjaaja, mutta veikkaisin että vielä useammat tekevät päätöksen näyttelijäkaartin perusteella. On siis ihan perusteltua antaa joillekin mielenkiintoimmista tähdistä hieman ikiomaa palstatilaa blogissani.

Aloitamme lapsuuden ihastuksestani, miehestä, jonka hymy valaisisi pienen kaupungin. Tom Cruise, tai tuttavallisemmin Tomppa, oli varmaan ensimmäinen näyttelijä jota olen kutsunut lempinäyttelijäkseni. Myönnettäköön, että syyt eivät olleet täysin työsuorituksiin perustuvia. Cruise on yksi niistä näyttelijöistä, jotka eivät koskaan kykene täysin karistamaan roolista omaa karismaansa - ei sillä että siihen olisi minkäänlaista tarvettakaan. Cruisen suosio perustuu varmasti yhtä paljon hänen ulospäinsuuntautuneisuuteensa ja yltiöpositiiviseen asenteeseensa kuin hyviin roolisuorituksiin.

Tom Cruise on pysynyt parrasvaloissa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan. Oprahin sohvalla pomppiminen on siis ollut vain yksi Tompan lukuisista tempauksista ja uskonpa, että kuulemme hänestä vielä toiset kolme vuosikymmentä. Riskibisnes ja Top Gun nostivat miehen massojen tietoisuuteen ja sellaiset leffat kuin Syntynyt 4. heinäkuuta, Veren vangit ja Viimeinen samurai, ovat hänet siellä pitäneet. Edelliset eivät kuulu omalle Top4-listalleni. Sen sijaan nämä kuuluvat:

Tom Cruisen neljä parasta elokuvaa:

1.  Mission: Impossible 2
2.  Jerry Maguire
3.  Rain Man
4.  Collateral

Kamppailua listan ykkössijasta ei tarvinnut käydä. M:I2 oli kauan lempielokuvani. Moottoripyörät, aurinkolasien viskely oi niin coolisti, täydellistä toimintaa... Hehkutuspostaus löytyy vanhan blogin puolelta: täältä. Jerry Maguire taas on yksi Tompan vakuuttavimmista elokuvista, jossa naispääosaa näyttelee Renée Zellweger. Ei siis ihme, että mies sai roolistaan Oscar-ehdokkuuden. Leffa on lämminhenkinen ja pitää tiukasti otteessaan. Lisäksi tarina on aidosti koskettava ja Maguiren (Curise) kamppailu menestyksen tarpeen ja muiden arvojen välillä on ikuisuuskysymys - aihe joka ei vanhene. Sademies on Dustin Hoffmanin ja Cruisen ansiosta mieleenpainuva elokuva kovin erilaisista veljeksistä, jotka saavat tietää toistensa olemassaolosta vasta isänsä kuoltua ja jätettyä omaisuutensa autistiselle Raymondille (Hoffman). Collateral on listan elokuvista tuorein (2004) ja erilaisin. Cruise näyttelee palkkamurhaaja, joka pyytää pahaa aavistamatonta taksikuskia (Jamie Foxx) toimimaan kuskinaan yhden illan ajan. Tämä leffa on must see!

Nyt vaan odottelen tulevia projekteja. Eritoten tämän vuoden lopulla teattereihin saapuvaa Mission: Impossible -sarjan nelososaa.