Tähti: Anthony Hopkins

Näin The Rite -leffan Suomen ensi-illan kunniaksi ajattelin tehdä postauksen yhden aikamme suurimpien näyttelijöiden kunniaksi. Sir Antrony Hopkins (s. 1937) on tehnyt niin suuren määrän hienoja rooleja hienoissa elokuvissa, että niiden kaikkien esittely veisi useamman postauksen verran aikaa. Jokainen lienee nähnyt hänet ainakin muutamassa elokuvassa ja luulen, että Hopkins kuuluu Meryl Streepin tapaan niihin näyttelijöihin, joita erityisen moni mielellään ylistää. Mielestäni Streepiä tai Hopkinsia ei kuitenkaan kehuta suotta. Hopkinsin elokuvallisista tuotoksista olen pitänyt etenkin seuraavista:

1. Fracture
Tämä trilleri vuodelta 2007 yllätti minut muutama vuosi sitten todella. On erikoista miten vähän elokuvaa lopulta hehkutettiin, vaikka se on erityisen älykäs ja mieleenpainuva teos. Muissa rooleissa loistavat Ryan Gosling ja Rosamund Pike, mutta ilman Hopkinsia tämäkään leffa ei olisi alkuunkaan niin hyvä kuin se on. Posterin mainoslause kertoo oleellisen: "I shot my wife... Prove it."

2. The Remains of the Day (Pitkän päivän ilta)
Tässä 1993 valmistuneessa draamassa Anthony Hopkins on yhdessä uransa hienoimmista rooleista ikääntyvänä ja jäykkänä hovimestarina, joka kokee yllättävän romanssin mahdollisuuden uuden kodinhoitajan (Emma Thompson) kanssa. Tarina ei ole niin yksinkertainen miltä se näyttää. Tämä lienee Hopkinsin rooleista se minulle parhaiten mieleen jäänyt. Suoritus toi Hopkinsille Oscar-ehdokkuuden. Itse pidän tästä elokuvasta enemmän kuin Uhrilampaista, josta Hopkins voitti Oscarin.

3. Bad Company. Kolmos paikalle kiilaa musta hevonen vuodelta 2002, joka ei ehkä kuulu tämän näyttelijämestarin kehutuimpiin elokuviin, mutta minun listalleni se pääsee erilaisena ja viihdyttävänä Hopkins-leffana. Vaikka leffan pääosassa onkin selkeästi Chris Rock, ei Hopkins jää kakkoseksi vaan tuo leffaan särmää ja vie pois liiallista häsläystä. Leffa kertoo tilanteesta, jossa CIA-agentti saa surmansa ja tilalle joudutaan ottamaan perusjamppa kaksoisveli (Rock). Hopkins näyttelee tietysti kokenutta CIA-ammattilaista. Bad Company on oikein mainio komediallinen toimintaelokuva vaikka perjantai-illan ratoksi.

Lisäksi on pakko mainita The Elephant Man (1980) joka on yksi koskettavimmista elokuvista joita olen koskaan nähnyt ja suosittelen sitä kaikille opetuksena inhimillisyydestä ja erilaisuuden hyväksymisestä. Myös Surviving Picasso (1996) on ehdottomasti katsomisen arvoinen, vaikka ei Picasson taiteesta olisikaan erityisemmin kiinnostunut. Jos Picasso on ollut yhtä mielenkiintoinen persoona millaiseksi Hopkins on hänet kuvannut, niin täytyy sanoa, että siinä vasta mielenkiintoinen persoona.