Musta joutsen

Loistava!

Edellinen riittäisi arvosteluksi The Black Swanista - elokuvasta, joka oli mahdollisesti kokemuksena vaikuttavin kaikista koskaan katsomistani elokuvista. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt ja katsoja liimattu elokuvateatterin penkkiin. The Black Swan on piinaava. Se ei päästä otteestaan missään vaiheessa ja aiheuttaa varmasti herkimmille painajaisia. The Black Swan on hyvin mahdollisesti pelottavin koskaan katsomani elokuva. Se ei ole perinteisessä mielessä kauhuelokuva, mutta se sisältää niin paljon raastavaa psykologista kauhua, että välillä olisi varmaan tehnyt mieli sulkea silmät. En muista, sillä en muista miettineeni elokuvan aikana mitään. Ainoastaan nautin kokemuksesta. Illalla olin tyytyväinen etten asu yksin. Vieläkin pelottaa, hyvällä tavalla.

Ymmärrän kyllä miksi The Black Swan ei voittanut parhaan elokuvan Oscaria - vaikka se sen olis ansainnut, siitäkin huolimatta, että vastassa oli joukko todella hyviä elokuvia. The Black Swan on kokemus. Se ei muistuta mitään aiemmin katsomaani elokuvaa ja vaatii siksi varmasti monilta hieman sulattelua. Lisäksi leffa ei ole missään mielessä perinteinen Oscar-elokuva, se on suora, häpeilemätön, kaunis ja äärimmäisen koskettava.

The Black Swan on Natalie Portmanin elokuva. Hän tekee elämänsä roolisuorituksen. Portman on niin hyvä, että jos olisin nähnyt elokuvan ennen Oscareita olisin ollut täysin varma kuka voittaa. Ei valitsijoilla ollut mahdollisuutta valita toisin. Portman on täydellisyyteen pyrkivä Nina Sayers, jonka ainut haave on tulla niin hyväksi balettitanssijaksi kuin vain mahdollista. Apuna on omasta tanssijan urastaan luopunut äiti, joka kohtelee Ninaa kuin pikkulasta. Kun baletin taiteellinen johtaja (Vincent Cassel) ilmoittaa, että Joutsenlampeen etsitään uutta päätanssijaa, ymmärtää Nina hetkensä tulleen. Nina erottuu muista tanssijoista herkkänä ja asialleen täysin omistautuneena hiljaisena perfektionistina. Millään muulla ei ole merkitystä kuin täydellisellä suorituksella.

kuvat AllMoviePhoto