lauantai 18. joulukuuta 2010

Genre: parhaat romanttiset komediat

Hyviä leffoja on niin paljon, että parhaiden valitseminen on aina vähän tuskaista.Ajattelin kuitenkin viihdyttää itseäni miettimällä parhaita leffoja tietyssä genressä. Hankaluuksia tuo tietysti se, että useimmat leffat eivät kuulu selkeästi vain yhteen genreen. Aloitan nyt kuitenkin romanttisista komedioista, genreistä vaikeimmasta. Romanttisia komedioita miettiessä tulee monelle varmaan mieleen tusinaleffat, joilla houkutellaan naisporukoita leffateattereihin. Pääosaan valitaan joku komea B-luokan leffastara ja naispääosaan sisäisistä ristiriidoista kärsivä söpöläinen. Paljon on tuotettu kuraa, mutta uskallan väittää, että tämä johtuu genren haastavuudesta. Ei ole helppoa tehdä samaan aikaan keveää, hauskaa, syvällistä, tunteisiin vetoavaa ja uskottavaa elokuvaa. Jotkut ovat kuitenkin onnistuneet:

500 Days of Summer (2009)

Koskettava, erinomaisen hauska, kaunis ja raikas. 500 Days of Summer on jotakin uutta ja erilaista. Tarina ei ole turhan pliisu ja leffassa on todella monta uskomattoman hauskaa ja kekseliästä kohtausta. Tom (Joseph Gordon-Levitt) ei ole perinteinen komistus, mutta silti ah niin ihana ja sympaattinen. Summer (Zooey Deschanel) taas on juuri sopivan mystinen ja erityinen ollakseen Tomin unelmien tyttö. Ihana leffa. Yksi parhaista.





Pientä säätöä (It's Complicated, 2009)

Meryl Streep, Steve Martin, Alec Baldwin... Parhautta. Nähtyäni trailerin arvasin, että tämä on viihdyttävä leffa. Viihdyttävyyden lisäksi varttuneiden lemmestä kertova Pientä säätöä romanttinen olematta pliisu. Nautin vain harvoin yltiöromanttisista elokuvista, joten tällaiset arjen realiteetteja sisältävät tarinat puhuttelevat huomattavasti enemmän. Lisäksi oli virkistävää katsella elokuvaa, jossa on ihmisiä, jotka todella voivat jo tietää jotakin rakkaudesta. Tosin ikä ei aina taida tuoda mukanaan sitä kaivattua viisautta. Hyvänmielen elokuva!


Usko koetuksella (Keeping the Faith 2000)

Edward Norton.

Okei, annetaan nyt jokin muukin perustelu. Hyvä ohjaaja ;) Noh, tarina on taas vähän erilainen. Pappi, rabbi ja bisnesnainen. Ei se perinteisin kombo. Kolmiodraama ei ehkä ole se omaperäisin juonikuvia, mutta tässä se on toteutettu hyvin, ilman että kukaan joutuu näyttelemään roistoa. Usko koetuksella kuuluu niihin lehffoihin, jotka olen nähnyt useasti ja tulen varmasti katsomaan vielä tämänkin jälkeen. Elokuvassa on kivasti käsitelty muitakin teemoja kuin vain romantiikkaa (esimerkiksi ystävyyttä yli rajojen), lisäksi leffa on ihanan hyväntahtoinen ja lämmin.



P.S. I Love You (2007)

On elokuvia, jotka itkettävät vaikka ne katsoisi kuinka monta kertaa. P.S. I Love You kuuluu totisesti niihin elokuviin. Kuitenkaan tarina ei ole pelkästään traaginen ja surullinen, mukana on aimo annos hauskoja kohtauksia, jotka todella naurattavat. Tämäkin on hyväntahtoinen elokuva, mutta lienee listatuista ainut, jossa miespääosassa on yleisesti komeaksi hyväksytty uros, Gerard Butler. Hilary Swankin Holly kärsii  kyllä sisäisistä ristiriidoista, muttei ole perinteinen romanttisen elokuvan naishahmo. P.S. I Love You ei ole söpöilevä, vaikka aika söpö onkin. Tarkoitan, että katsojia ei upoteta imelyyteen ja kaikki ei pääty välttämättä niinkuin odottaisi. Tässä joukossa P.S. I Love You ei ehkä ole paras, mutta genressään se kuuluu ehdottomasti kärkikastiin.


Siinäpä niitä. Muitekin hyviä on, mutta tässä lienevät omat suosikkini tältä vuosituhannelta. Kertokaahan omat suosikkinne!

Ei kommentteja: