Source Code

Sunnuntai-illan leffaksi valikoitui Jake Gyllenhaalin tähdittämä Source Code, koska taloudessamme supersankarielokuvista pitää vain yksi henkilö, minä. Source Code onkin ollut tarkoituksena tsekata jo aiemmin ja trailerin perusteella tarina vaikutti kiinnostavalta. Scifi-leffat eivät yleensä ole olleet kaikista eniten mieleeni, mutta tämän elokuva kohdalla toivoisin muidenkin scifi-epäilijöiden tekevän poikkeuksen ja antavan elokuvalle tilaisuuden.

Colter Stevens (Gyllenhaal), armeijan helikopterilentäjä, herää junassa. Vastapäätä istuu tuntematon nainen, eikä Stevens muista miten on junaan joutunut. Junan vessassa peilistä katsoo tuntematon mies. Kahdeksan minuutin kuluttua juna räjähtää. Räjähdyksen jälkeen Stevens löytää itsensä pienestä ahtaasta kapselista, jossa hänellä on puheyhteys tuntemattoman armeijan työntekijän (Vera Farmiga) kanssa. Stevens on otettu mukaan projektiin, jonka tarkoituksena on selvittää kuka räjäytti pommin, ja ilmeisen kehittyneen teknologian avulla, Stevens pystyy elämään uudelleen yhden matkustajan elämän viimeiset kahdeksan minuuttia. Armeijalla on tiedossa, että junan räjäyttänyt henkilö suunnittelee suurempaa terroritekoa ja syyllisen kiinnisaamisella on kiire.

Etenkin Gyllenhaal on nappi valinta rooliinsa. Erikoistehosteet on toteutettu hienosti ja vaikka juoni on osin moniselitteinen, ei katsoja putoa kyydistä missään vaiheessa. Source Code ja Inception ovat saaneet minut tarkistamaan mielipiteeni scifi-elokuvia kohtaan. Näin kekseliäitä toteutuksia katsoo ilokseen. Käykäähän muutkin vuokramassa!

kuva

Bridget Jones

Bridget on ihana. On mahtavaa, että kaikki naisille suunnattujen elokuvien hahmot eivät ole siloiteltuja kaunottaria. Ei sillä, ettei Bridget olisi kaunotar, hän vain on sitä herttaisen aidolla tavalla. Bridget Jones's Diary on yksi minulle rakkaimmista hyvän mielen elokuvista. Jatko-osa on heikompi, se ei ole yhtä hurmaava tai hauska, mutta jostain syystä Bridget Jones: The Edge of Reason on muuttunut paremmaksi mitä useammin sen olen katsonut. Bridget Jones's Diaryn on yksi niitä elokuvia, jotka todella tavoittavat kirjan maailman. Itseasiassa elokuva on parempi kuin kirja, ja tämä lienee melko harvinaista.

Renee Zellweger, Colin Firth ja Hugh Grant tuovat kaikki ensimmäisenä mieleeni Bridget Jonesin vaikka he kaikki ovat tehneet lukuisia arvostettuja, hyviä elokuvia, joista olen todella nauttinut. Bridget oli (ja on) hitti, koska niin moni nainen pystyy samaistumaan häneen. Lukekaapa muutama keskustelu aiheesta ja huomaatte heti mitä tarkoitan. On perin kummallista, että elokuvatuottajat eivät ole ottaneet tästä opiksi ja tuoneet valkokankaille enempää samanlaisia antisankareita, jos Bridgetiä sellaiseksi voi kutsua.

Niinpä, kun kipeänä ei nukkumisen lisäksi jaksa kauheasti muuta tehdä, kuin käyttää kaukosäädintä, on mukava katsoa vanha suosikkielokuva ja miksei jatko-osakin. Tämä siis vinkkinä teille muille syysflunssan uhreille.

kuvat: täältä ja täältä.

Sunnuntaitoimintaa

Tuntuu, että koko alkusyksy on mennyt ihmeellisessä tukkoisessa olossa ja joka toinen viikko on ihan varma, että nyt se flunssa iskee. Ei kuitenkaan ole iskenyt. Nyt on taas tällainen voisin vain nukkua koko päivän -olo. Ehkä raahaudun kuitenkin Makuuniin ja vuokraan jonkun näistä:


X-Men: First Class
Tämäkin elokuva piti käydä katsomassa jo teatterissa, mutta en sitten ehtinyt. Luulen, että Professori X:n ja Magneton varhaisvuosista kertova leffa sopii myös kotisohvalta katsottavaksi.

Source Code
Source Coden traileri viehätti minua jo leffan tullessa teattereihin. Koska näitä katsomattomia elokuvia on nyt päässyt kertymään, niin tämäkin on jäänyt odottelemaan dvd-julkaisua. Tarina vaikuttaa kekseliäältä ja Jake Gyllenhaal pääosassa lupaa hyvää.

Priest
Paul Bettanyn tähdittämä Priest voi olla sen verran rankka, että sen voisi jättää vaikka Halloweeniksi. Minulla on omat epäilykseni tämän suhteen, mutta silti elokuva kiehtoo jollain tavalla. Pakkohan se on tsekata.

trailerit: YouTube

I'M BACK

Lähes puoli vuotta hurahti. Siirtymä opiskelija/osa-aikatyöläisestä, aikuisten maailmaan vei aikansa. Kun eilen illalla käytin hämmentävän kunnioitettavan paljon aikaa IMDb:n sivuilla tulevien leffojen trailereita tuijotellen, muistui mieleeni, että minullahan on jo paikka jonne purkaa tuntojani tästä syvällisestä aiheesta. Tämän tauon aikana olen kyllä katsonut lukuisia hyviä ja vähän vähemmän hyviä elokuvia. Olen myös yllätyksekseni lukenut huomattavan määrän kirjoja ja ilokseni voin todeta, että yksikään niistä ei ole tenttikirja.

Mitä sitten olen katsonut kesän ja alkusyksyn 2011 aikana?

- Frendit (Olen todella "löytänyt" sarjan vasta nyt. Vaikka melkein kaikki jaksot tuli katsottua jo tuoreeltaan, voin vasta nyt todeta todella ymmärtäväni Frendejä.)
- Conan (Kyllä, joitakin jaksaa naurattaa edelleen. Ilmeisesti ei kuitenkaan monia, kun katsojaluvut on mitä on.)
- Maajussille morsian (Ne on niiiiin sympaattisia ja sarja on niiiiin vaivaannuttava, mutta pakko on katsoa.)
- The X Factor (Tämän hetken suosikit ovat se burrito-mies ja I'm sexy and I know it -mies. Seuraan sarjaa Suomen ajassa, joten ei juonipaljastuksia!)

- Crazy, Stupid, Love. (Sanon sen mitä minulta odotetaan: Ryan Gosling ilman paitaa. ****)
- Drive (Valitettavasti edellinen kommentti ei koske tätä elokuvaa. Muistakin syistä johtuen: ***)
-Something Borrowed (Aikas ihana. Sanokaa mitä sanotte. ***½)
- Midnight in Paris (Tämän jälkeen oli kovin kultivoitunut olo. Tämä elokuva todistaa väitteeni, että Allenin tulisi tehdä elokuvia vain Euroopassa.****)
- The Rite (Sain vihdoin katsottua. Hyvä, että sain sen jälkeen nukuttua. Huh huh. ****)
... ja joukon muita ei yhtä mainitsemisen arvoisia, Itseasiassa Drive on listalla vain koska sen näin muutama päivä sitten. Tiedän, että leffaa on kehuttu melkoisesti, itse unohdin sen melkolailla heti. Ymmärrän kuitenkin miksi se iskee moniin eli arvioikaa itse.

Mitä odotan tulevalta?

50/50
Näinköhän Joseph Gordon-Levitin ja Seth Rogenin tähdittämä komedia tulee Suomessa teatterilevitykseen. Minulla on vahva luotto näihin näyttelijöihin, mutta voiko elokuva, jossa on päähenkilönä syöpäsairas mies olla hauska? Kiinnostava lähtökohta joka tapauksessa.

Mission: Impossible - Ghost Protocol
Mahdollisille uusille lukijoille tiedoksi: siinä on Cruise. Cruise can do no wrong. Miellyttävänä lisänä Samuli Edelmann. Olen odottanut tätä nyt niin kauan, että pettymyksen riski on valtava ja myönnettäköön, että edes Cruise ei täysin pelastanut sarjan kolmatta osaa... joka kertonee aika paljon leffasta.

New Years Eve
Oletan kyllä, että tämä on täyttä huttua, mutta haluan nähdä sen silti. Toivon todella, että saisin yllättyä positiivisesti ja Sinkkuelämää-fani minussa ei voi jättää väliin SJP:tä NY:ssa (SJP:iin liittyen odotan myös tätä).

- The Vow
Ah, romantiikkaa. Välillä on ihana nyyhkiä tällaisten leffojen parissa. Jo pelkkä traileri sai herkistymään.

... Tässä muutama, mutta tietysti lista on todellisuudessa aika valtava ja osa saa odotella dvd-julkaisua. Niin paljon elokuvia, niin vähän aikaa.

kuva1, kuva2, kuva3, kuva4

Never Let Me Go - Ole luonani aina

On elokuvia, jotka jokaisen tulisi katsoa. Nevet Let Me Go on sellainen elokuva. Se on raastavan surullinen, mutta samaan aikaan levollinen tarina. Se on kertomus oman kohtalon hyväksymisestä ja rohkeudesta kohdata väistämätön. Toisaalta se aiheuttaa katsojassa vastareaktion ja halun huutaa: "Taistelkaa vastaan!". En halua kertoa elokuvan juonta, vaikka se monessa arvostelussa onkin osin paljastettu. Jotain voinen silti elokuvan tarinasta kirjoittaa. Kaikki alkaa perinteikkäästä englantilaisesta sisäoppilaitoksesta, jossa lapset näyttävät eläneen koko elämänsä. Kuten muillakin sen ikäisillä, näilläkin lapsilla on unelmia, mutta pian he joutuvat hyväksymään, että noista unelmista on luovuttava. Sisäoppilaitoiksessa arjen huippuhetkiin kuuluu "kuorman" saapuminen. Kuljettaja tuo mukanaan laatikoittain leluja, kasetteja ja muita tavaroita, joita lapset voivat ansaitsemillaan poleteilla ostaa. Tavarat ovat kuitenkin vanhoja, kuluneita - selkeästi jonkun jo käyttämiä.

Tommy (Andrew Garfield) joutuu tuon tuosta tovereidensa kiusaamaksi. Kathy (Carey Mulligan) haluaa olla Tommyn ystävä ja pian heistä tuleekin läheisiä. Kathyn ystävä Ruth (Keira Knightley) on aiemmin kiusannut ja pilkannut Tommya, mutta Kathyn ystävyttyttyä Tommyn kanssa, Ruth huomaa Tommyssa uuden puolen. Ruth ja Tommy alkavat seurustella. Kathy jää ulkopuolelle. Tämä kolmen henkilöhahmon draama on koko elokuvan keskiössä. Tarina kerrotaan näiden hahmojen kautta ja se tekee siitä erityisen koskettavan. Katsoja tutustuu kaikkiin kolmeen ja joutuu katsomaan kuinka heille käy.

Mulligan on järisyttävän hyvä näyttelijä ja Never Let Me Go:ssa hän on aivan yhtä hyvä kuin oli An Educationissakin. Nuorta Kathya esittävä Izzy Meikle-Small on muuten myös todella lahjakas ja muutenkin aivan ihana. Mistä näitä lapsinäyttelijöitä oikein löydetään? Garfield teki vaikutuksen The Social Networkissa ja on näyttelee nyt Tommyn roolin valtavan herkästi. Knightley ei ole koskaan lukeutunut lempinäyttelijöihini, mutta myönnettäköön, että tähän rooliin hän sopii oikein hyvin.

Loppuhuomautuksena: tämä elokuva saattaa olla parempi katsoa kotona, jos olet kaltaistani helposti herkistyvää sorttia. Itse tiesin kyllä, että tulossa on todella surullinen elokuva, mutta en voinut odottaa dvd-versiota. Eikä se kai niin kamalaa ole, jos vähän kyynelehtii. Ainakin kyseessä on elokuva, joka ei voi jättää ketään kylmäksi.

Juna jatkaa vaan

Ei kuulosta miltään huippu hyvän leffan juonelta: junaa siirretään ilman kuljettajaa varikolta, automaattijarrutus ei toimi ja kappas, juna pääsee karkuun. Sitten jahdataan junaa helikopterein, pysäytysestein ja hiljennetään toisen junan avulla. Lopulta pysäytysoperaation viimeinen toivo on Denzel Washingtonin ja Chris Pinen esittämä junailijakaksikko (?). Pystyvätkö he pysäyttämään junan?!

Unstoppable on kuitenkin oivallinen. Siitä puuttuu lähes täysin useimmille toimintaleffoille ominainen machoilu ja siksi se onkin niin virkistävää katsottavaa. Lisämausteensa tuo tieto, että leffa perustuu tositapahtumiin. Chris Pinen sinisilmiä katsoo ilokseen ja Washington on... no Washington eli tasaisen vakuuttava. Rosario Dawson junaliikenteenvalvojana (?) on mainio ja ehkä elokuvan mielenkiintoisin henkilö.

Leffan aikana jännitin oikeasti, että mitä tapahtuu. Siis vaikka seuraan kyllä uutisia ja tiesin mitä tapahtui. Harvemmin muistan kiittää ohjaajia ja käsikirjoittajia, mutta nyt täytyy kyllä kiittää molempia. Mark Bomback on onnistunut siirtämään tositarinan valkokankaalle täydellisesti. Tony Scott on ohjannut leffan mainiosti ja jännitystä rakennetaan pikku hiljaa. Scott on muuten ohjannut toisenkin viime vuosien parhaista toimintajännäreistä, nimittäin metroon sijoittuvan The Taking of Pelham 1 2 3:n. Tuossakin elokuvassa pääosassa on Washington (rinnallaan ah niin miehekäs John Travolta).

kuvat: AllMoviePhoto

Limitless

Noin yleensä olen melko penseä julistamaan mitään elokuvaa vuoden parhaaksi ennen kesäkuuta, mutta nyt tekisi kyllä mieli. Harvoin sanon leffan jälkeen, että en muuttaisi siitä mitään, en yhtikäs mitään, mutta nyt sanon. Limitless on täydellinen. On hassua, että en edes ollut lukenut elokuvasta paljoakaan ennen sen näkemistä. Oikeastaan se nyt sattui menemään teatterissa sopivaan aikaan ja kun pääosassa on Bradley Cooper niin ajattelin, että kyseessä voi olla ihan hyvä vappupäivän viihdyke. Viihdyttävä elokuva todellakin on ja lisäksi niin paljon enemmän. Tarina menee yksinkertaisuudessaan näin: Cooperin esittämä Eddie tapaa kadulla yllättäen ex-vaimonsa veljen ja saa tältä pienen kirkkaan pillerin. Eddie on melko pohjalla - oman kirjan kirjoittaminen ei etene ja kustantaja huohottaa niskaan, tyttöystävä ei jaksa katsella nuhjuista ja paikallaan junnaavaa miestä ja vuokraisäntäkin vaatii maksua. Eddiellä nielaisee pillerin, eihän elämä huonommaksikaan voi muuttua? Sitten alkaa tapahtua. Pilleri mahdollistaa ihmiselle koko aivokapasiteetin käytön. Tavallisesti hyödynnämme noin 20 prosenttia aivojemme kapasiteetista, joten mitä voikaan tehdä ihminen, jonka aivot toimivat huipputehokkaasti? Mutta, kuten monilla lääkkeillä, myös Eddien pillerillä on sivuvaikutuksensa. Tämän enempää lienee turha paljastaa. Leffan nerokkuus piilee kuvallisessa kerronnassa ja tarinan koukuttavuudessa. Cooper on loistava ja myös pienemmässä roolissa nähtävä Robert De Niro on pitkästä aikaa hyvässä vedossa. Suosittelen todellakin leffaa kaikille! Traileri ei näytä läheskään miten mainio elokuva onkaan kyseessä.