Jouluista katsottavaa

Meidän perheessä joulua vietetään tänä vuonna kolmeen kertaan. Ensimmäisen joulumme kunniaksi saatiin lunta myös etelään ja ajoittain tuntui ihan todella, että olisi ollut joulu. Tämän kunniaksi lista jouluaiheisista elokuvista, joita saa tässä kuussa katsoa ihan luvan kanssa niin paljon kuin haluaa:

1. Love Actually (2003)
2. Home Alone (1990)
3. Home Alone 2: Lost in New York (1992)
4. How the Grinch Stole Christmas (2000)
5. The Holiday (2006)
6. It's a Wonderful Life (1946)
7. The Family Man (2000)
8. The Family Stone (2005)
9. Die Hard (1988)
10. The Muppet Christmas Carol (1992)

Koska tämä on minun suosittelemani lista, pitäähän siellä seassa olla vähän toimintaakin. Die Hard on ansainnut paikkansa, koska sen tapahtumat sijoittuvat joulun aikaan. Suosikkini näistä kymmenestä ovat 2. 3. 4. ja 10. Heikoin lienee The Holiday, mutta siinä on sen verran jouluista tunnelmaa, että jätetään se nyt tuonne kuitenkin. Nyt vaan viltti ympärille, glögimuki käteen ja dvd-soitin laulamaan (teki mieli kirjoittaa videonauhuri, olen nostalgisella tuulella).

kuvat Google

I'M BACK

Lähes puoli vuotta hurahti. Siirtymä opiskelija/osa-aikatyöläisestä, aikuisten maailmaan vei aikansa. Kun eilen illalla käytin hämmentävän kunnioitettavan paljon aikaa IMDb:n sivuilla tulevien leffojen trailereita tuijotellen, muistui mieleeni, että minullahan on jo paikka jonne purkaa tuntojani tästä syvällisestä aiheesta. Tämän tauon aikana olen kyllä katsonut lukuisia hyviä ja vähän vähemmän hyviä elokuvia. Olen myös yllätyksekseni lukenut huomattavan määrän kirjoja ja ilokseni voin todeta, että yksikään niistä ei ole tenttikirja.

Mitä sitten olen katsonut kesän ja alkusyksyn 2011 aikana?

- Frendit (Olen todella "löytänyt" sarjan vasta nyt. Vaikka melkein kaikki jaksot tuli katsottua jo tuoreeltaan, voin vasta nyt todeta todella ymmärtäväni Frendejä.)
- Conan (Kyllä, joitakin jaksaa naurattaa edelleen. Ilmeisesti ei kuitenkaan monia, kun katsojaluvut on mitä on.)
- Maajussille morsian (Ne on niiiiin sympaattisia ja sarja on niiiiin vaivaannuttava, mutta pakko on katsoa.)
- The X Factor (Tämän hetken suosikit ovat se burrito-mies ja I'm sexy and I know it -mies. Seuraan sarjaa Suomen ajassa, joten ei juonipaljastuksia!)

- Crazy, Stupid, Love. (Sanon sen mitä minulta odotetaan: Ryan Gosling ilman paitaa. ****)
- Drive (Valitettavasti edellinen kommentti ei koske tätä elokuvaa. Muistakin syistä johtuen: ***)
-Something Borrowed (Aikas ihana. Sanokaa mitä sanotte. ***½)
- Midnight in Paris (Tämän jälkeen oli kovin kultivoitunut olo. Tämä elokuva todistaa väitteeni, että Allenin tulisi tehdä elokuvia vain Euroopassa.****)
- The Rite (Sain vihdoin katsottua. Hyvä, että sain sen jälkeen nukuttua. Huh huh. ****)
... ja joukon muita ei yhtä mainitsemisen arvoisia, Itseasiassa Drive on listalla vain koska sen näin muutama päivä sitten. Tiedän, että leffaa on kehuttu melkoisesti, itse unohdin sen melkolailla heti. Ymmärrän kuitenkin miksi se iskee moniin eli arvioikaa itse.

Mitä odotan tulevalta?

50/50
Näinköhän Joseph Gordon-Levitin ja Seth Rogenin tähdittämä komedia tulee Suomessa teatterilevitykseen. Minulla on vahva luotto näihin näyttelijöihin, mutta voiko elokuva, jossa on päähenkilönä syöpäsairas mies olla hauska? Kiinnostava lähtökohta joka tapauksessa.

Mission: Impossible - Ghost Protocol
Mahdollisille uusille lukijoille tiedoksi: siinä on Cruise. Cruise can do no wrong. Miellyttävänä lisänä Samuli Edelmann. Olen odottanut tätä nyt niin kauan, että pettymyksen riski on valtava ja myönnettäköön, että edes Cruise ei täysin pelastanut sarjan kolmatta osaa... joka kertonee aika paljon leffasta.

New Years Eve
Oletan kyllä, että tämä on täyttä huttua, mutta haluan nähdä sen silti. Toivon todella, että saisin yllättyä positiivisesti ja Sinkkuelämää-fani minussa ei voi jättää väliin SJP:tä NY:ssa (SJP:iin liittyen odotan myös tätä).

- The Vow
Ah, romantiikkaa. Välillä on ihana nyyhkiä tällaisten leffojen parissa. Jo pelkkä traileri sai herkistymään.

... Tässä muutama, mutta tietysti lista on todellisuudessa aika valtava ja osa saa odotella dvd-julkaisua. Niin paljon elokuvia, niin vähän aikaa.

kuva1, kuva2, kuva3, kuva4

Kaunis, huoleton elämä

Täysin suunnittelematta jäin eilen katsomaan Neloselta tullutta Toscanan auringon alla -elokuvaa, jossa eroprosessia läpikäyvä amerikkalainen kirjailija Frances (Diane Lane) päätyy ystäviensä kehoituksesta homopariskuntien seuramatkalle Italian Toscanaan. Seuramatka muuttuu uudeksi kotipaikaksi ja Frances huomaa pian remontoivansa ostamaansa vanhaa maaseutuhuvilaa, kestitsevänsä puolalaisia työmiehiään ja välillä nauttivansa ja välillä ahdistuvansa äkillisestä elämänmuutoksesta. Tämä elokuva pitäisi olla osa jokaista Näin selviät eron jälkeen- kurssia. Minä ainakin tahdon muuttaa Toscanaan ja elää leppoisasti auringonkukkapeltojen keskellä. Jotkin elokuvat ovat erityisen inspiroivia erityisesti sen ansiosta miltä ne näyttävät. Under the Tuscan sun on niin kaunis, että en saanut elokuvaa mielestäni ja siksipä seuraavat kuvakollaasit:

Rakastan elokuvia joista tulee hyvälle mielellä ja joihin ei ole väkipakolla lisätty useita surullisia kohtauksia. Toscanan auringon alla on todella positiivinen elokuva, vaikka kaikki ei koko ajan menekään päähenkilön toiveiden mukaan. Muita hyvänmielen elokuvia ovat ainakin: Mamma Mia!, 500 Days of Summer, Amélie, Forrest Gump ja Love Actually. Kaikkia edellisiä yhdistää elokuvallinen kauneus ja positiivinen tarina, mutta Toscanan auringon alla kiilaa kyllä ensimmäiseksi kun kisataan kauneudessa. Itseasiassa se muistuttaa hyvin paljon mielestäni kaikkien aikojen kauneinta elokuvaa: Vicky Cristina Barcelonaa.

Genre: parhaat romanttiset draamat

Tähän genreen ei ollut hankalaa keksiä hyviä ehdokkaita Top4-listalle. Hankalampaa oli karsia joukosta parhaat ja luopua ajatuksesta tehdä Top20-lista. Jostain syystä kaikki listalle päätyneet leffat ovat suhteellisen uusia tuttavuuksia. Luulen, että jos katsoisin joitakin vanhempia romanttisia draamoja uudestaan, saattaisin ihastua niihin aivan eri tavalla kuin nuorempana. Ehkä sitä vanhemmiten vähän pehmenee ja alkaa enemmän nauttia kaikenlaisesta söpöilystä.

1. The Painted Veil. Ihmeellistä miten elokuva voi samaan aikaan olla niin karu, raastava ja julma sekä kaunis, romanttinen ja jopa hempeä. Edward Norton on takuu hyvälle elokuvalle ja The Painted Veilin jäyhä tohtori kuuluu ehdottomasti miehen parhaimpiin roolisuorituksiin. Katsoja alkaa ymmärtämään kylmäkiskoista brittilääkäriä, mutta samalla kokee myötätuntoa pettävää vaimoa (Naomi Watts) kohtaan, jonka tohtori vie mukanaan syvälle koleran riivaamalle Kiinan maaseudulle. Hauska tieto lienee, että leffassa Wattsin esittämä vaimo pettää miestään Liev Schreiberin esittämän diplomaatin kanssa. Tosielämässä Watts ja Schreiber ovat pariskunta.

2. Remember Me vaikuttaa aluksi perinteiseltä rakkaustarinalta, jossa nuori pari rakastuu ja yrittää pysyä yhdessä tiellä olevista esteistä huolimatta. Lisäksi taustalla on sata kertaa pyöritelty juonikuvio poikien välisestä vedosta, jossa tarkoituksena on iskeä tyttö. Tytön isä taas on paha poliisi, jolle pojat mielellään kostaisivat viemällä rakkaan pikkutyttären pois isän huomasta. Sitten poika kuitenkin rakastuu. Tyttökin rakastuu. Tässä elokuvassa tuo juonikuvio on kuitenkin sivuroolissa. Pääroolissa ovat vaikeat perhesuhteet ja opetuksena hetkeen tarttumisen tärkeys. Rakkaus ei kuole koskaan. Ah, ihanaa. Ai niin, pääosissa Robert Pattinson (joka on mainio, toisin kuin Twilight-leffoissa), ihana ihana ja vielä kerran ihana Emilie de Ravin ja todella vakuuttava Pierce Brosnan.

3. Dear John on siirappinen valinta. Siirappisuudenkin voi tehdä hyvin ja huonosti. Tässä elokuvassa se on tehty oikein hyvin. Pääosapari on kuin suoraan Disney-sadusta, mutta sellaisen ei saa antaa häiritä. Joskus sitä haluaa aimo annoksen machoiluräiskintää, joskus vajaata teinihuumoria ja joskus yltiöromanttista satua. Kaikesta söpöilystä huolimatta tarina on sydäntä raastava. Sota vie pojan (Channing Tatum) tytön (Amanda Seyfried) luota pitkäksi aikaa ja vaikka rintamalla päivät seuraavat toisiaan puuduttavan samanlaisina ja ainut ilo on silloin tällöin postin mukana saapuva rakkauskirje, ei elämä kotona pysähdy. Dear John ei tyydy olemaan vain nuoren parin rakkaustarina vaan vaikeita asioita, kuten autismia ja velvollisuuksia, käsitellään aidontuntuisesti.

4. The Young Victoria. Listan viimeiseksi valikoitui historiallinen dramatisointi tosielämän tapahtumista. Joskus ennaltasuunniteltu liitto voi onnistua. Kuningatar Victorian ensimmäisistä hallinnointivuosista  kertova Young Victoria on itseasiassa Victorian ja prinssi Albertin rakkaustarina, joka eroaa monista muista samantyyppisitä elokuvista raikkaudellaan. Emily Blunt on sopivan arkinen nuoren kuningattaren roolissa, Rupert Friend on oikea valinta herkäksi Albertiksi ja Paul Bettany voisi varmaan näytellä Lordi Melbournen roolin pelkästään pistävän katseensa avulla. Vaikka et muuten juuri pitäisi historiallisista draamoista, kannattaa tämä silti katsoa.

Tähti: Tom Cruise

Aloitetaanpa uusi sarja. Monet meistä valitsevat katsomansa elokuvat sen perusteella kuka on ohjaaja, mutta veikkaisin että vielä useammat tekevät päätöksen näyttelijäkaartin perusteella. On siis ihan perusteltua antaa joillekin mielenkiintoimmista tähdistä hieman ikiomaa palstatilaa blogissani.

Aloitamme lapsuuden ihastuksestani, miehestä, jonka hymy valaisisi pienen kaupungin. Tom Cruise, tai tuttavallisemmin Tomppa, oli varmaan ensimmäinen näyttelijä jota olen kutsunut lempinäyttelijäkseni. Myönnettäköön, että syyt eivät olleet täysin työsuorituksiin perustuvia. Cruise on yksi niistä näyttelijöistä, jotka eivät koskaan kykene täysin karistamaan roolista omaa karismaansa - ei sillä että siihen olisi minkäänlaista tarvettakaan. Cruisen suosio perustuu varmasti yhtä paljon hänen ulospäinsuuntautuneisuuteensa ja yltiöpositiiviseen asenteeseensa kuin hyviin roolisuorituksiin.

Tom Cruise on pysynyt parrasvaloissa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan. Oprahin sohvalla pomppiminen on siis ollut vain yksi Tompan lukuisista tempauksista ja uskonpa, että kuulemme hänestä vielä toiset kolme vuosikymmentä. Riskibisnes ja Top Gun nostivat miehen massojen tietoisuuteen ja sellaiset leffat kuin Syntynyt 4. heinäkuuta, Veren vangit ja Viimeinen samurai, ovat hänet siellä pitäneet. Edelliset eivät kuulu omalle Top4-listalleni. Sen sijaan nämä kuuluvat:

Tom Cruisen neljä parasta elokuvaa:

1.  Mission: Impossible 2
2.  Jerry Maguire
3.  Rain Man
4.  Collateral

Kamppailua listan ykkössijasta ei tarvinnut käydä. M:I2 oli kauan lempielokuvani. Moottoripyörät, aurinkolasien viskely oi niin coolisti, täydellistä toimintaa... Hehkutuspostaus löytyy vanhan blogin puolelta: täältä. Jerry Maguire taas on yksi Tompan vakuuttavimmista elokuvista, jossa naispääosaa näyttelee Renée Zellweger. Ei siis ihme, että mies sai roolistaan Oscar-ehdokkuuden. Leffa on lämminhenkinen ja pitää tiukasti otteessaan. Lisäksi tarina on aidosti koskettava ja Maguiren (Curise) kamppailu menestyksen tarpeen ja muiden arvojen välillä on ikuisuuskysymys - aihe joka ei vanhene. Sademies on Dustin Hoffmanin ja Cruisen ansiosta mieleenpainuva elokuva kovin erilaisista veljeksistä, jotka saavat tietää toistensa olemassaolosta vasta isänsä kuoltua ja jätettyä omaisuutensa autistiselle Raymondille (Hoffman). Collateral on listan elokuvista tuorein (2004) ja erilaisin. Cruise näyttelee palkkamurhaaja, joka pyytää pahaa aavistamatonta taksikuskia (Jamie Foxx) toimimaan kuskinaan yhden illan ajan. Tämä leffa on must see!

Nyt vaan odottelen tulevia projekteja. Eritoten tämän vuoden lopulla teattereihin saapuvaa Mission: Impossible -sarjan nelososaa.

Genre: parhaat kauhuleffat

Jatketaan näitä genrekatsauksia minulle hieman tuntemattomammalla kategorialla. Kauhuelokuvia tuli ennen katsottua paljonkin, mutta nykyään todella todella harvoin. Menneiltä vuosilta muutama on kuitenkin jäänyt mieleen. Tässä minun Top 4 kauhuleffani:

Huom! Kuvat paljastavat osia elokuvien juonikuvioista.

1. What Lies Beneath. Michelle Pfeifferin ja Harrison Fordin tähdittämä kauhupätkä lienee joidenkin mielestä enemmän trilleri kuin kauhuelokuva. Ehkä se siksi onkin oman listani kärjessä, sillä verellä mässäily ja moottorisahamurhaajat eivät minua juuri säväytä. Pfeiffer on erityisen hyvä roolissaan tiedemiehen vaimona, joka huomaa kodissa tapahtuvan kummia asioita...

2. The Omen. Se alkuperäinen. Vuodelta 1976. Huh, muistan kun katsoin tämän seiskaluokkalaisena yksin olohuoneessa, kun kaikki muut jo nukkuivat. Pelotti laittaa telkkari kiinni leffan päätyttyä ja ai että pelotti kävellä olohuoneesta omaan petiin, kun koto oli jo pimeä. Leffakokemuksiin liittyy aina muutakin kuin itse elokuva (esimerkiksi katsomistilanne) ja täysin objektiivisen arvion antaminen on mahdotonta. The Omen on kuitenkin aidosti pelottava kauhuelokuva, jossa pikkupoika paljastuu antikristukseksi. Nykykatsojan silmään leffa on vanhanaikainen ja mielestäni se jopa lisää pelottavuutta. Pääosassa, antikristuksen isäpappana on itse Gregory Peck. Tätä ei tosiaan kannata katsoa yksin. Leffalle on tehty vaihteleva joukko jatko-osia ja heikko uusintafilmatisointikin vuonna 2006.

3. The Exorcist. Jatketaan klassikko linjalla. Manaaja nyt vaan on yksi pelottavimmista. Selkeästi 70-luvulla taidettiin kauhuleffojen teko, sillä leffa on tehty vuonna 1973. Manaajassa on hyytävä tunnelma ja jotenkin riivatut lapset on erityisen pelottavia... Saako sen nyt tappaa kun se on antikristus/pahan hengen riivaama/ muuten vaan psykomurhaaja? Pääosassa riivatun tyttären äitinä nähdään Ellen Burstyn ja manauksen suorittavana pappi Merrininä Max von Sydow. Vanhemmillani on kyseinen leffa videona ja muistan katsoneeni mielenkiinnolla ekstroja joissa kerrottiin leffan teosta. Harvoin näkee niin hyviä ekstroja. Dvd-juhlajulkaisuissa lienee mukana vähintään samat ekstrat, jotka kannattaa siis ehdottomasti tsekata.

4. Misery. Elokuvan suomenkielinen nimi kuulostaa itseasiassa paremmalta: Piina. Stephen Kingin kirjaan perustuva Piina on todella hyytävän hyvä kauhuelokuva. King kirjoittaa omaan makuuni liian outoja scifi-kirjoja, mutta Piina on toista maata. Se on hyvällä tavalla perinteinen kauhuelokuva, jossa Kathy Batesin esittämä kirjafani pelastaa James Caanin näyttelemän autokolariin joutuneen kirjailijan. Tosin kirjailija toivoo myöhemmin että pelastaja olisi ollut joku muu... Leffa toimii etenkin Batesin huikaisevan näyttelemisen ansiosta. Tämä leffa mukaan mökkimatkalle ja saattaa olla ettei kauheasti nukuta.

Kuvat AllMoviePhoto ja täältä.

2010

Vuosi lähenee loppuaan. Juustokakku odottelee jääkaapissa ja joululahjaksi saadut leffat nököttävät nätisti dvd-hyllyssä. Tämä uusi vuosi menee rennoissa tunnelmissa. Tämän blogin aihepiiriin liittyen vuosi 2010 oli hyvä vuosi. Näin paljon hyviä leffoja ja löysin uusia mahtavia tv-sarjoja. 2010 tapitin muun muassa näitä:

Inception, Christopher Nolanin uusin mestariteos. Hykerryttävän hieno ja mieleenpainuva elokuva.

The Expendables, niin machoa äijärymistelyä, että sitä ei voi katsoa tosikkomaisesti. Ihan mahtava Stallonen testosteronipläjäys.

The Big Bang Theory. Tätä ei vaan voi hehkuttaa riittämiin.  Riippuvuus on sokeriaddiktioni tasolla.

The Social Network. Inceptionin ohella soisin parhaan elokuvan tittelin Facebookin syntytarinalle. Koukuttavan draaman luominen on taitolaji.

Muita 2010 katsottuja: Glee, Sex and the City 2, Wall Street: Money Never Sleeps, Salt, The A-Team... Valtavasti todella katsomisen arvoisia elokuvia ja sarjoja.