Rakkautta ja pieniä sinisiä pillereitä

Joskus kolmen tähden leffan voi naamioida neljän tähden leffaksi valitsemalla päärooleihin täydellisesti sopivat näyttelijät. Love and Other Drugs ei ole tarinaltaan erityisen fressi ja erilainen, mutta Jake Gyllenhaal ja Anne Hathaway ovat rooleissaan niin tavattoman sympaattisia, että elokuvateatterista kävelee ulos hymy naamalla. Naistenmies Jamie (Gyllenhaal) päätyy kauppaamaan lääkäreille suuren lääkefirman tuotteita ja huomaa olevansa hommassa melko hyvä. Eräs toinen myyjä on kuiten Jamietakin parempi myymään masennuslääkkeitä ja Jamie päätyy käyttämään kepulikonsteja nostaakseen tulostaan. Sitten Jamie tapaa sisukkaan Parkinsonin tautia sairastavan Maggien (Hathaway), joka ei kaipaa parisuhdetta vaan seksiä. Sitten kuinka ollakaan Jamie, joka ei ole koskaan rakastanut ketään, rakastuu. Tämä lienee selvää kaikille trailerin nähneille. Juonesta en kerro tätä enempää, mutta elokuvan tunnelmaa voisin vähän kehua. Love and Other Drugs naurattaa (muutenkin kuin Viagra-vitseillään) ja koskettaa, vaikka odotin leffaan mennessäni vielä liikuttavampaa kokemusta. Parasta elokuvassa on ehdottomasti Gyllenhaalin ja Hathawayn välinen kemia - asia, joka valitettavasti niin usein uupuu romanttisista komedioista. Ilman pääparin välistä jännitettä tällaista elokuvaa on turha edes tehdä. Sivurooleissa ei nähdä mieleenpainuvia esiintymisiä. On pulska ja hassunhauska velipoika, turhantärkeä lääkäri ja hihittelevä sihteerikkö. Tämä elokuva lepää päänäyttelijöidensä varassa, eikä se haittaa lainkaan.

Anne Hathaway on salaa hiipinyt suosikkinäyttelijöiden pitkälle listalle. Aiemmin Hathaway kuului inhokkehin, mutta viime vuosina nainen on valinnut hyviä leffoja, kuten Rachel Getting Married, Brokeback Mountain ja yllättävän hyvä Morsianten sota. Jake Gyllenhaal ei  ole aiemmin jäänyt kauheasti mieleeni, mutta tässä elokuvassa hän oli vallan mainio ja melkoisen miellyttävä katsella.