Stone

Stone. Olen odottanut tätä elokuvaa yli vuoden. Olen lukenut arvioita ja toivonut, että leffa saataisiin vihdoin Suomeen. Elokuvateattereihin Edward Nortonin, Robert De Niron, Milla Jovovichin ja Frances Conroyn tähdittämä draama-trilleri ei päässyt, mutta sitten viime viikolla juuri ennen Lontooseen lähtöämme avomies huomautti, että leffa näyttäisi nyt olevan vuokrattavissa. Melkein harkitsin matkan peruuttamista. Tosin ihan hyvä, etten jäänyt kotiin. Lontoo oli taas mahtava ja nyt olen lisäksi kihloissa. Anyways, takaisin asiaan. Stone haettiin eilen tärisevin käsin lähi-Makuunista. Odotukset olivat korkealla, sillä Norton on lempinäyttelijäni. Myönnettäköön, että en erityisemmin pitänyt Nortonin edellisestä leffasta Leaves of Grass, joka sekään ei päässyt Suomessa teatterilevitykseen. Suuri yleisö lienee viimeksi nähnyt Nortonin 2008 ilmestyneessä Pride and Gloryssa. Stone kertoo kahdeksan vuotta vankilassa tuhopolton takia istuneesta Stonesta (Norton), jonka mahdollinen vapautuminen on kiinni eläkkeelle pian pääsevän ehdonalaisvalvojan (De Niro) arvioinnista. Ulkomaailmassa Stonea odottaa kaunis vaimo (Jovovich), joka tekisi miltei mitä tahansa saadakseen miehensä ulos vankilasta.

Leaves of Grassin tapaan myös Stone oli pettymys. Leffaa katsoessa odottaa koko ajan sitä suurta juonenkäännettä, joka kertoisi mistä elokuvassa lopulta on kyse. Sitä ei tule. Lopputekstien pyöriessä olo oli hämmentynyt. Näyttelijät olivat kaikki hyviä ja leffassa oli hienoa jännitettä, mutta lopulta tekele lässähtää. Ihan kuin homma olisi jätetty aivan kesken. Toinen vaihtoehto on, että tämä on niitä hienoja indie-elokuvia, joita ymmärtää vain pieni ja sivistynyt yleisö. Huoh. Luulisi, että tämän tason näyttelit huomaisivat kässäriä lukiessaan onko elokuvassa aineksia menestykseksi. Kai se nyt jotakin kertoo, että neljä huippunäyttelijää ei saa tehtyä leffaa, joka pääsisi kansainväliseen levitykseen tai edes laajaan kansalliseen levitykseen USA:ssa. On tietysti mahdollista, että käsikirjoitus vaikutti hyvältä, mutta visio ei siirtynyt filmille. Leffassa on paljon hengellisiä ajatuksia ja piirteitä, jotka toimivat ehkä paremmin tekstinä. Kohtauksissa on myös imua ja dialogi toimii paikoin mainiosti. Suurin ongelma onkin kohtauksien sitominen kokonaisuudeksi.

De Niron tähti on ollut laskussa jo jonkin aikaa ja nyt alkaa hälyttävästi näyttämään siltä, että Nortonkin jää unohduksiin, jos ei saa pian aikaiseksi uutta Kirjavan hunnun tai American History X:n kaltaista menestysleffaa. Kaikesta huolimatta oli hienoa nähdä Norton uudessa leffassa. Toivotaan, että seuraava on parempi. Ne joiden odotukset eivät ole olleet tämän leffan osalta pilvissä, saattavat siitä nauttiakin, joten ottakaa tämä arvio pettyneen über-fanin tilityksenä. Taidan katsoa leffan joskus uusiksi, jos se vaikka toisella katsomisella aukeaisi paremmin.